BOTNIA 23 veneen kunnostus- ja muutostyö

Tässä blogissani kerron tämän hetkisestä projektistani, jossa  kunnostan vanhan 23-jalkaisen BOTNIA 23 KALASTAJA-merkkisen veneen. Samalla vene tulee kokemaan aika rajujakin muutos- ja toivottavasti parannustöitä. Muutokset tulen tekemään kuitenkin osittain maltillisesti niin, että veneen alkuperäinen ulkoinen olemus ei juurikaan muutu, paitsi värityksen osalta.

En tiedä mikä on veneeni alkuperäinen valmistusvuosi, mutta sen tiedän, että kyseistä venemallia on valmistettu vuodesta 1977 aina vuoteen 1991 asti noin 650 kappaletta.
Veneen valmistaja on  OY BOTNIA MARIN AB  eli sama yritys joka tänä päivänä valmistaa kuuluisia  TARGA - veneitä (www.targa.fi).

PITUUS 7,10m
LEVEYS 2,20m
SYVÄYS 0,60m
PAINO n.900kg

HANKINTAHINTA -83 62.600,- (markkaa)

Vene on alunperin tarkoitettu kalastus- ja työkäyttöön ja niihin käyttötarkoituksiin se on varmaan sellaisenaan hyvin soveltunutkin. Suuri, avoin ja karu etuavotila on mahdollistanut sen huolettoman ja melko turvallisen käytön tavaroiden kuljetuksessa ja kalastuksessa. Takaosassa oleva taakse avoin kuljettajan "hytti" on antanut riittävästi suojaa kipparille ja huonommalla kelillä on takaosan voinut sulkea kuomulla, jolloin suojaan on päässyt muutama matkustajakin. Varsinaisia istuimia ei kovinkaan monelle ole ollut.
Perusolemukseltaan vene on ollut todella karu ja minkäänlaisesta mukavuus- ja varustetasosta ei oikeastaan voi puhua, tai ei ainakaan jos vertaa tänä päivänä rakennettaviin samankokoisiin veneisiin. Tämä vertailu on ehkä hieman hankalaa ja turhaakin, koska tämän tyyppisiä uppoumarunkoisia tai puoliplaanaavia laitteita ei kukaan tänä päivänä valmista. Valitettavasti.
Veneen niin sanottuun vakiovarustukseen on ilmeisesti kuulunut:

POLLARIT 2kpl (yksi edessä ja yksi takana)
PAKOLLISET KULKUVALOT
KIINTEÄ POLTTOAINETANKKI
AKKU 
MOOTTORI
MOOTTORIN KAUKOSÄÄDIN
KAAPELIOHJAUS
TUULILASINPYYHIN 1kpl
PILSSIPUMPPU
TAKAOSAN KUOMU 

Tulen parantamaan varustetasoa lisäämällä veneen kiinnittämiseen ja satamasuojaamiseen tarvittavaa kansiheloitusta. Valaistuksessa kiinnitän huomiota muuhunkin kuin pelkästään kulkuvaloihin.Veneeseen tulee myös huviakku. Kaapeliohjauksen korvaan hydraulisella järjestelmällä. Lisäksi kippari tulee saamaan nopeudesta ja moottorista muutakin informaatiota kuin pelkän käyntiäänen.
Veneen käyttömukavuutta parannan lisäämällä istumapaikkoja. Myös kipparille tulee kunnollinen istuin. Keulaan tulee tukevat kaiteet helpottamaan veneeseen tuloa ja siitä poistumista. Lisään myös muita kiinnipitokahvoja ja kaiteita parantamaan turvallista liikkumista kovemmassakin merenkäynnissä.
Käytännössä teen veneestä nyt enemmän myös päiväretkeilyyn soveltuvan laitteen, jolla taittuu  tarvittaessa mukavasti myös pidempi matka.

Suurin ongelma BOTNIA 23-veneessä on varmasti kuitenkin ollut aivan mieletön moottori- ja akselimelu veneen hytissä. Tämän on aiheuttanut veneen suunnitteluun liittyvien detaljien, sekä rakenteissa ja tekniikassa säästämisen summa.

Suunnittelun lähtökohtana on varmaankin haluttu perinteisen uppoumarunkoisen fiskarin näköinen melko kapea ja linjakas puoliplaanaava vene, jossa on suuri avoin etutila. Kapean rungon takia moottori on viety veneen avotilaan ja tästä johtuen potkuriakseli on turhan pitkä. Näin on kuitenkin saatu kohtuullisen toimiva kulkuyhteys veneen perästä sisäosien kautta keulaan. Samalla painopistettä on saatu edemmäs, mikä helpottaa veneen plaaniin nousua. Myös kiinteä polttoainetankki on veneen etuosassa. Se että kapearunkoinen ja pitkäkölinen alus nousee plaaniin perässä olevan kapean märkäpinnan varaan ja painopiste on edessä, ei välttämättä ole hyvä asia. Kipparin kannattaakin pysyä skarppina kovemmissa vauhdeissa.

Säästöä on tehty turhan ohuella potkuriakselilla, akselitilaa ei ole ääneneristetty, moottoritilan huonolla  ääneneristämisellä ja sillä, että eri melutiloja ei ole millään tavalla osastoitu.

Kuva 1.

Kuvassa (1) näkyy keltaisella piirretty potkuriakseli, joka vaatii tuennan neljästä pisteestä. Koneen päässä painelaakeri, sitten tukilaakeri (kuvassa piirretty punaisella). Kuvan ulkopuolella akseli "sukeltaa" vannasputkeen, jonka sisäpäässä akselia tukee vesivoideltu akselitiiviste ja ulkopäässä kumilaakeri (http://www.bloklandnonferro.nl/en/bnf_optiprop_grp.html).

Nämä neljä tuentapistettä ja moottori tulee olla hyvin linjattuna keskenään, sillä muuten ohut ja pitkä akseli resonoi varmasti joillakin kierrosalueilla.

Tarkoituksenani on uusia tukilaakeri, vesivoideltu akselitiiviste ja kumilaakeri, sekä tarkistaa akselin ja moottorin linjaus. Muuten akselisysteemiin ei ole tarkoitus tehdä muutoksia. 

Kuvista (1 ja 2) näkee hyvin myös pitkän, yhtenäisen ja äänieristämättömän pilssi/akselitilan, joka on varmasti toiminut hyvänä kaikukoppana moottori ja akseliäänille. Eikä asiaa varmaan ole helpottanut sekään, että pilssi on koko matkalta ollut peitetty ainoastaan irtonaisilla vanerisilla turkkilevyillä.

Kuva 2.

Avotilan puolella (kuva 2), on paikat moottorille ja polttoainetankille. Kaikki taivaalta tai merestä (Jos on ajettu merellä) tuleva vesi on päässyt melko esteettä ja turhaan kastelemaan hallitsemattomasti koko pilssin.

Kunnostus- ja muutostyö alkakakoon 

Työtunteja on ihan älyttömästi edessä, mutta niitä ei kannata ajatella. Ajatukset pitää suunnata siihen mitä tekee seuraavaksi, millä tavalla ja missä järjestyksessä. Ideat on tässä vaiheessa jo saatu ja läpikäyty. Nyt niitä vaan lähdetään toteuttamaan.

Kuva 3.

Kuva 4.

Kuva 5.

Aikamoisen näköinen häkkyrä näin alussa. 
Kuvissa 3-5 käynnissä hyttielementin kiinnityksen esivalmistelut. Hytti on alunperin asennettu paikalleen mekaanisesti  ruuvein, sekä jollain elastisella liimalla. Nyt teen kiinnityksen polyesterihartsi-pohjaisella kansikitillä ja laminoimalla. Näin saan hyttirakennelmalle lisää sen kaipaamaa jäykkyyttä.
Jotta liitos, korjaus tai ihan missä tahansa laminoinneissa saavutetaan hyvä tartunta, pitää gelcoat poistaa laminoitavilta alueilta. Lisäksi pintojen pitää olla kuivat, rasvattomat ja pölyttömät.

       

Kuva 6.
     

 Kuva 7.
  

Kuva 8.
   

Kuva 9.

   

Avotilan sadevedentyhjennys
  
BOTNIA 23 KALASTAJASSA ei ole ollut minkäänlaista varsinaista hallittua avotilan sadevedentyhjennystä. Vesi on poistunut vaneristen turkkilevyjen raoista polttoainetankkitilan, sekä moottoritilan pilssiin. Lisäksi vettä on poistettu ainakin tässä yksilössä neljästä reiästä, jotka ovat sijainneet lasikuiturakenteisissa turkkielementeissä (pitkittäisjäykisteet) moottorikopan molemmin puolin. Reikien paikat näkyy (kuva 8 ja 9) hyvin valkoisina umpeenlaminoituina ja kitattuina täplinä. Aika villi viritelmä. En tiedä onko ratkaisumalli laituriparlamentin vai tehtaan? 

Avotilan turkkipinta on juuri ja juuri konstruktiovesilinjan alapuolella, joten vapaasti viettävää poistoa ei vedelle saa järjestettyä. Tyhjennys täytyy siis tapahtua pilssin kautta ja vesi täytyy johtaa sinne mahdollisimman lähelle pumppauspistettä. 
Erillisille pumppauskaivoille ei veneen rakenteissa mielestäni ole järkevästi tilaa.

Pienenä tarkennuksena mainittakoon, että kuvassa (9) näkyvä laite ei ole veneen moottori vaan pölynimuri.

Kuva 10.
   

Kuva 11.
   

Kuva 12.
   

Kuva 13.

Rakensin matalan kuppimaisen muotin, jossa käsinlaminoimalla (Käsinlaminointi (hand lay-up): laminointimenetelmiin lukeutuva kuitulujitettujen tuotteiden valmistusmenetelmä, jossa lujitteet asetellaan käsin muottiin. Laminoitavat lujitteet voidaan kyllästää hartsilla etukäteen tai vasta muotissa. Menetelmä soveltuu hyvin pieniin tuotantomääriin) valmistin kaksi samanlaista kappaletta, porasin reijät ja lopuksi kiinnitin niihin elastisella liimalla samankaltaiset viemäriyhteet, mitä käytetään esimerkiksi pesualtaissa.
Yhteisiin kiinnitetyn letkun toisen pään vein pilsiin mahdollisimman lähelle pumppauspistettä.


Avotilan turkin muut muutostyöt

Avotilan turkin muilla muutostöillä pyrin estämään sadeveden pääsyn moottori- ja polttoainetankkitilaan.

Kuva 14.
   

 Kuva 15.
  
Rakensin avotilaan moottoritilan ympäri sokkelin, joka estää sadeveden pääsyn moottoripilssiin (kuva 14 ja 15). Samalla se toimii ikään kuin perustuksena tulevalle moottorikopalle.
Sokkeli on kerroslevy eli sandwich-rakennetta. Ydinaineena tässä toimii (kuva 14) ristiinsillattu PVC-solumuovi (polyvinyylikloridi). Myöhemmin tässä projektissa tulen käyttämään ydinaineina myös lineaari-PVC:tä, firet-huopaa ja filmivaneria.  
  

Kuva 16.
  

Kuva 17.
  

Kuva 18.

Tein moottori- ja polttoainetankkitilan väliin kiinteän turkkiosan, joka jakaa tilat valmiissa veneessä selkeästi omiksi erillisiksi osastoiksi, jotka voi tarvittaessa helposti avata.
Muodostuneen tankkitilan aukon reunoihin (kuva 17 piirretty punainen katkoviiva) laminoin lisähuulloksen, joka nousee ympäröivän turkkipinnan yläpuolelle.


Hytin turkin muutostyöt

Hytin turkin muutostöillä pyrin saamaan veneen melutilat selkeämmin omiksi osastoikseen, jolloin niihin on helpompi rakentaa yhtenäiset ääneneristevaipat.

 Kuva 19.
   

Kuva 20.
   

Kuva 21.

  Kuva 22.

Irtonaiset turkkilevyt on nyt korvattu sandwich-rakanteisilla levyillä, jotka on laminoitu kiinteäksi osaksi hytin lattiaa.
Kerroslevyt on toteutettu siten, että niissä toistuu vuorotellen katkolasikuitumatto ja firet-huopa. 
Pilssitilaan jätin paikan avattavalle luukulle, josta voi tarvittaessa tehdä potkuriakselin, pakoputkiston ja pilssiveden pumppauksen vaatimat huoltotyöt. 


Ohjauspulpetin sokkeli ja moottorikopan tippaura

Teen veneen hyttiin puurakenteisen ohjauspulpetin ja paapuurin puoleiselle seinälle klaffipöytä/hyllykkö yhdistelmän (aluksen perästä eteenpäin katsoen vasen puoli). Niiden alareunan potku- ja kastumissuojaksi rakennan lasikuiturakenteiset sokkelit.
Samalla valmistan yksinkertaisen kertakäyttöisen laminointimuotin, jonka avulla rakennan hytin ulkoseinälle tippauran, joka estää valumavesien pääsyn tulevan moottorikopan ja seinän raosta moottoritilaan.

Kuva 23.
  

Kuva 24.

Leikkasin (kuva 23) hytin etuseinässä olevan moottoritilan aukon seurailemaan tulevan moottorikopan reunaa. Tämän jälkeen rakensin (kuva 24) seinän ulkopintaan laminointimuotin lastulevystä. Laminoitaville pinnoille laitoin alumiiniteipin, joka helpottaa muotin irrotusta. Irrotusainetta tai vahaa ei tarvitse käyttää, kunhan muotin poistaa hyvissä ajoin hartsin kovetuttua.
    

Kuva 25.
    

Kuva 26.
     

Kuva 27.
      

Kuva 28.
  
Tippauran valmistus vanhaan hytinseinään on yllättävän monivaiheinen työ. Seuraavassa selvennän vaiheittain sen rakentamista kuvan 28 avulla. 
1. Vanhan lasikuiturakenteen leikatun reunan pyöristys ja gelcoatin poistaminen laminoitavilta pinnoilta. Varsinkin käsinlaminoinnissa on tärkeää, että kulmat pyöristetään reilusti. Ulkokulmat hiomalla ja sisäkulmat esimerkiksi hartsipohjaisella kittillä. Jos näin ei tehdä, jää kulmiin helposti ilmaa laminoinnin yhteydessä, mikä heikentää rakennetta huomattavasti. 
2. Laminointimuotin valmistus. Myös muotteihin pitää jo valmistusvaiheessa tehdä pyöristykset laminoitaviin kulmiin.
3. Laminointikerrokset 1-3 (3 x emulsiosidottu katkolasikuitumatto) muottiinlaminointi, kuvassa sinisin viivoin esitetyn mukaisesti.
4. Muotin purku.
5. Syntyneen sisäkulman pyöristys polyesterihartsista ja micro-palloista valmitetulla kitillä.
6. Laminointikerrokset 4-5 ( 2 x emulsiosidottu katkolasikuitumatto) laminointi, kuvassa punaisin viivoin esitetyn mukaisesti.
7. Reunan viimeistely ja hionta. 

 Kuva 29.
   

Kuva 30.
     

Kuva 31.

Valmistunut sokkeli paljastaa tulevan ohjauspulpetin alareunan muodon ja sijainnin (kuva 31). Ruori ja kipparin istuin tulevat veneen keskilinjalle. Tältä paikalta on ohjastajalla hyvä näkyvyys joka suuntaan ja tarvittaessa esteetön kulku veneen keulaan tai perään. 
Sokkelin sisäpintaan laminoin vanerilaput helpottamaan puurakenteisen pulpetin kasaamista ja kiinnittämistä. 


Veneen istumapaikat

Botnian hytissä ja peräosassa on ollut istumapaikat kipparin lisäksi ainoastaan kahdelle tai maksimissaan kolmelle matkustajalle (kuva 32). Kolmelle hengelle veneen peräpenkki on ollut jo melkoisen ahdas.

Kuva 32.
   
Istuinryhmien muutostöillä saan kipparin lisäksi väljät paikat viidellä hengelle tai välttävät kuudelle. Lisäksi matkustajista kaksi pääsee nauttimaan vaikkapa retkilounaan saman klaffipöydän ääreen kapteenin kanssa.  

Kuva 33.
  
Hytin paapuurin puoleisen etunurkkan ja ohjauspulpetin väliin tulee nurkkaistuin (kuva 33). Istuimen sisuksen hyödynnän säilytystilana, ja lisäksi teknisenä reittinä esimerkiksi hydrauliohjauksen letkuille jne. Reitin olen piirtänyt kuvaan punaisena viivana. Reittiin pääsee tarvittaessa myöhemminkin käsiksi säilytystilaan tulevan pyöreän manusluukun kautta.

Kuva 34.
  
Nurkkaistuimen jatkoksi veneen perään päin mentäessä tulee klaffipöytä hyllykkö yhdistelmä (kuva 34). Hyllykkö tulee toimimaan postilaatikon tapaan päältä avattavalla luukulla, ja siinä voi säilyttää esimerkiksi karttalehtiöitä.
Hyllykön jälkeen seinusta jatkuu taakse asti ulottuvana U-istuinryhmänä.

Kuva 35.

    

Kuva 36.

Hyödynsin perän vanhaa istuinryhmää uuden kasauksessa (kuva 35 ja 36). Kun olen laminoinnut uudessa ryhmässä ytimenä käyttämäni PVC-solumuovilevyt, poistan vanhasta istuimesta turhat osat.   

Kuva 37.

Startti- ja huviakulle tulee oma boksi U-istuinryhmään veneen keskilinjalle (kuva 37 ja 38). 

Kuva 38.

    

Kuva 39.

Tässä vaiheessa (kuva 39) ei perän vanhasta istuinryhmästä ole jäljellä enää mitään.

Istuinryhmän styyrpuurin puoleisessa takanurkassa näkyy paikalleen sovitettuna moottorin pakojärjestelmään liittyvä joutsenkaula (kuva 40).

Kuva 40.

    

Kuva 41.

     Paapuurin puoleiseen takanurkkaan tein kiinnityspisteen hydrauliohjauksen ohjainsylinterin toiselle päälle (kuva 41). Sylinteripaketin toinen pää tulee kiinni peräsinakselissa olevaan ohjausvarteen.

  

Kuva 42.

Seuraavaksi oli vuorossa hytin ja veneen peräosan  partaan alapuolen kotelointi (kuva 42 ja 43). Sen laminoinnissa ydinaineena käytin lineaari-PVC:tä. Käyttämäni levy on 7mm paksua ja se on ennen kummankin pinnan laminointia helppo muokata haluttuun muotoon. 

 

Kuva 43.

    Uuteen selkänojaan leikkasin kolme huoltoluukkua, joista pääsee käsiksi joutsenkaulan yläosaan (kuva 44),  hydrauliohjauksen ohjainsylinteriin (kuva 45) ja keskimmäisestä luukusta peräsinakselin yläpäässä olevaan ohjausvarteen.

Huoltoluukut jäävät valmiissa veneessä selkänojan pehmusteen taakse.

Kuva 44.

Kuva 45.

Moottorikoppa

   

  En pysty tai oikeastaan minun ei kannata hyödyntää vanhaa etuavotilan puolella ollutta moottorikoppaa, koska moottoritilan aukon koko on muutostöiden takia muuttunnut rajusti. 

Valmistan siis uuden, joka on samalla rakenteeltaan huomattavasti jäykempi kuin vanha.

Kuva 46.

Kuva 47.

Kasasin kopan aihion sen lopullisella paikallaan käyttämällä kerrosrakenteen ytimeksi jäävää PVC-levyä ja kuumaliimaa (kuva 46 ja 47).

Tämän jälkeen nostin aihion varovasti pois paikaltaan ja laminoin kaikkiin sisäpintoihin tasaista pintaa vasten lisä-ydinlevyt (kuva 48).

Kuva 48.

       

Kuva 49.

Seuraavaksi tein koppaan moottoritilan ilma-aukoille varaukset, jonka jälkeen laminoin kopan sisäpinnat valmiiksi (kuva 49).

Tämän jälkeen asettelen kopan lopulliselle paikalleen, jossa teen ulkopinnan laminointityöt ja se saavuttaa lopullisen jäykkyytensä (kuva 50 ja 51).

Kuva 50.

Kuva 51.

Etu- ja takakannen muutostyöt

Botnian etu- ja takakannen alkuperäinen vakiovarustelu ei ole päätä huimannut. Kummallakin kannella on ollut yksi veneen kiinnittämiseen välttämättä tarvittu pollari (kuva 52 ja 53).

Kuva 52 (etukansi)

     

Kuva 53 (takakansi).

Nyt tein etukannelle (kuva 54) rakennevahvistetut paikat kahdelle pollarille joille tulee omat köysiohjaimet. Lisäksi vahvistin 450mm leveän kulkualueen, jonka kummallekkin puolelle tulee korkea keulakaide.

Takakannelle (kuva 55) tein vastaavasti paikat yhdelle pollarille jolle tulee kaksi köysiohjainta.

Kuva 54.

Kuva 55.

    

Veneen loput lasikuitutyöt

Veneen loput ja lukemattomat lasikuiturakenteisiin liittyvät muutos ja parannustyöt liittyvät lähinnä erillaisten rakenneyksityiskohtien ja kiinnityspisteiden vahvistamiseen. Niistä ei tässä blogissa sen enempää, koska minä en niistä jaksa kirjoittaa, eikä kukaan niitä jaksaisi lukea.

BOTNIA 23 KALASTAJA projektista kirjoittelen taas, kun pääsen seuraavaksi lasikuitupintojen tasoitus- ja maalaustöiden pariin.     

     

       

     


P.S. Käy katsomassa myös muut blogini.

Pieni perämoottorillinen vene
http://markkueskolaprojektit.blogspot.fi/2014/11/tama-on-ensinmainen-rakentamani-vene.html

Kanootti
http://markkueskola.blogspot.fi/2014/11/rakentamani-kanootti-kanootti-on.html